Olen jo pitkään kirjoitellut ja nauhoittanut ajatuksiani.
Ajatuksia, jotkä pyörivät muutoksessa.
Huomasin, että olen seurannut väärää polkua jo hyvin pitkälle.
Sellaista, joka oli valittu perustuen ulkoisiin paineisiin ja vääriin perusteisiin.
Olen ajatellut polkua, joka veisi kohti omaa itseäni.
Sitä sisälle kadonnutta ihmistä, joka oikeasti olen.
Sitä aitoa, onnellista ihanneminää.
Tiedän, etten voi tuntea tuota ihmistä, jota en ole ikinä tavannut,
mutta voin tuntea reitin, joka tapaamiseen johtaa.
Tämän polun kulkemisen ympärillä aatokseni pyörivät.
Sekä positiivisessa että negatiivisessa.
Ilmiönä ja subjektiivisena kokemuksena.
Siitä haluan kirjoittaa.
Ja sen kautta toivon, että saan kokea olevani hyödyllinen myös kaikille muille.
