Kun voimavarat ovat lopussa

Äkillisen kriisin tai ylikuormittavan elämäntilanteen seurauksena arjesta voi muodostua jatkuva selviytymistaistelu. Tällaisessa tilanteessa voimavarat kuluvat hyvin suurelta osin, elleivät jopa täysin pakollisimmista asioista suoriutumiseen. Pahimmassa tapauksessa jopa itsestä huolehtiminen ja ihmissuhteiden ylläpitäminenkin joutuvat jäämään taka-alalle.

Henkilö saattaa esimerkiksi eristäytyä, koska haluaa suojella muita omalta ahdingoltaan tai on liian uupunut ollakseen kanssakäymisissä. On täysi työ suoriutua pienimmistäkin askareista ja itsensä kanssa kamppailusta. Toisaalta kuormittuminen voi näyttäytyä myös tunteiden purkauksina, sillä normaalikin elämä aiheuttaa välillä tulvan, jota on sillä hetkellä mahdoton hallita. On tärkeää, ettei toisen tilaa tulkitse väärin tahalliseksi toimettomuudeksi tai itsekkyydeksi.

Sellaisista kommenteista kuin "kyllä sinun täytyy nyt pystyä...." on harvemmin hyötyä. Vaatimukset ja soimaavat kommentit saattavat aiheuttaa jopa lisää ongelmia erityisesti, kun normaalilla tavalla toimiminen on sillä hetkellä mahdotonta, ja selviytyjä ottaa taakakseen vielä syyllisyyden tunteen omasta tilanteestaan. On tärkeä yrittää ymmärtää, että henkilö saattaa oikeasti yrittää parhaansa niillä voimavaroilla, joita hänellä on käytössään. Henkisten voimien määrä vaikuttaa hyvin paljon siihen, millä tavalla kykenemme kulloinkin toimimaan.

Olisi erittäin tärkeää huomata tilanne mahdollisimman ajoissa, ja arvioida parantuuko tilanne itsestään ajan kanssa vai meneekö se huonommaksi, ellei apukeinoja löydy.  Selviytymiskamppailuun vajonneella on vaara joutua kierteeseen, jossa voimavarat ovat niin lopussa, ettei seurauksena jää energiaa tehdä muutoksia, joita tilanteen paremmaksi muuttaminen vaatisi. Kuka tahansa voi joutua tähän suohon huomaamattaan, ilman omaa syytään. Sieltä on kuitenkin pakko päästä ylös, ennen kuin hukkuu. Vaikka avun pyytäminen ja vastaanottaminen, ylipäätään koko asian käsitteleminen, saattaa tuntua ylitsepääsemättömältä, on se pakko tehdä. Toivottavasti jokaisella tällaisessa kurimuksessa elävällä olisi henkilö, joka kykenee näkemään tilanteen, osaa suhtautua siihen oikein ja on valmis auttamaan.

Tunnistanko itsessäni tai lähipiirissäni hälyttäviä oireita?
Miten voisin auttaa ihmistä lisäämään voimavarojaan?
Mitä voisin tehdä tilanteen muuttamiseksi?
__

Tämä kirjoitus julkaistu 10.7.2019 Mielen Telakka MIETEn blogissa pienin muokkauksin.
https://www.mielentelakka.fi/post/kun-voimavarat-ovat-loppu
Haluatko uusista blogikirjoituksista suoraan linkin sähköpostiisi?
Liity sähköpostilistalle: https://www.mielentelakka.fi/sahkopostilista
Saat liittymislahjana 10 € alennuskupongin MIETEn palveluihin ja ilmaisen rentoutusäänitteen!

Kun auttaminen sattuu

“Words seem harsh but are only for protection,

truth hurts but is the only way of helping,

an angel in disguise.

It sometimes takes time to understand,

the gifts that are given.

As we a finally ready to say thank you,

the angel has moved on,

to suffer in someone else´s hands,

to save that one too.”

 - Angel in disguise, a poem by Jenika S.

Jokaisen elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa emme koe oikeaksi antaa jotain, mitä läheinen meiltä haluaa. Ulkopuolisena saatamme huomata toisen tarvitsevan jotakin täysin päinvastaista. Sivusta on mahdollista nähdä asioita, joille tekijä itse on syystä taikka toisesta sokea. Tämän vuoksi toisen ihmisen näkökulma ja apu ovat usein jopa välttämättömiä tilanteen parantamisessa. Onhan ensimmäinen askel parempaan ongelman tiedostaminen.

Ongelmien esille nostaminen ei ole välttämättä mukavaa. Riidan ja välirikon pelossa on useimmiten helpompaa toimia jopa tuhoisan käytöksen mahdollistajana, kuin leimautua tyypiksi, joka pistää nokkansa toisten asioihin. Suomalaiselle hyväksyttävä rooli on olla pyytämättä apua taikka vaivaamatta päätään toisten ahdingoilla.

Ihmissuhteilta halutaan usein hyvää mieltä ja fiiliksen nostatusta. Toisaalta tarvitsemme lähellemme myös sellaisia ihmisiä, joiden voimme luottaa pysyvän rinnallamme myös vaikeina aikoina, ja auttavan meitä kasvamaan. Joskus on tarpeen olla toiselle se henkilö, joka toimii oikein siitä huolimatta, tuntuuko se itsestä taikka toisesta siinä hetkessä hyvältä.

Motiivin täytyy kuitenkin olla epäitsekäs. Ei ole välttämättä helppoa huomata, toimiiko aidosti toisen ihmisen vuoksi vai siksi, että haluaa kokea itsensä paremmaksi ihmiseksi. Pyyteettömyyden lisäksi auttaminen vaatii voimavaroja kohdata toisen ahdinko. Koska läheisen huolet painavat helposti omiakin harteita, on ensisijaisen tärkeää pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta. Tyhjästä kupista ei ole mahdollista jakaa, eikä uppoavaa voi pelastaa suosta juuttumalla sinne itsekin. Vaarana on lisäksi ottaa toisen epäonnistumiset henkilökohtaisesti. On hyväksyttävä se, että mitään ei voi tehdä toisen puolesta. Muutos on aina sisältä lähtöisin ja voi tapahtua vain henkilön omalla tavalla ja ehdoilla. Tulee pystyä eriyttämään itsensä oikealla tavalla ja hyväksymään tilanne ja todellisuus sellaisena, kuin toinen sen kokee.

Auttajalle palkinto ei välttämättä tule heti saatikka sellaisella tavalla, jonka voisimme huomata. Toisen parhaaksi toimiminen on kuitenkin aitoa välittämistä, jota kaikki haluamme enemmän tähän maailmaan. Tärkeintä on olla läheiselle se ihminen, jota tämä sillä hetkellä kipeiten tarvitsee. Se on mielestäni aitoa hyvyyttä, jota on onneksi mahdollista myös opetella ja jakaa.